ROMANTTISET TREFFIT JÄÄHALLISSA?

PC052137 PC052121 PC052156 PC052123 PC052117 PC052165

Kyllä, treffit voivat olla romanttiset myös jäähalliympäristössä!

Kuten tiedätte, olen melko fanaattinen ilveskissanainen ja pelejä tulee katsottua viikottain joko paikan päällä Hakametsässä tai ainakin kotisohvan nurkassa. Minun tulee käytyä hallilla kuitenkin myös usein lounasaikaan – Hakametsä kätkee nimittäin sisuksiinsa erinomaisen ravintolan, rennon italialaisen Mario’sin, josta on nopeasti muodostunut yksi työporukkamme lempparilounasravintoloista! Tarjolla on lounasaikaan erinomaista kotiruokaa (ja leipää, jota voisin popsia useammankin siivun kerralla ääntä kohti!), mutta tiistai-iltana pääsimme Matin kanssa testaamaan Mario’sin kovasti kehutun menun lätkäpelin yhteydessä, kun Restel Ravintolat kutsui meidät herkuttelemaan ja Ilveksen Suomi 100-otteluun. Illallinen ja kiakkomatsi olivat täydellinen tapa viettää itsenäisyyspäivän aattoa!

PC052203 PC052129 PC052218 PC052229 PC052139 PC052253

Ja kyllä, oli romanttistakin! Siinä kilistellessämme alkumaljoja 100-vuotiaan Suomen kunniaksi totesimme yhteen ääneen, että Mario’s on tunnelmaltaan juuri sopivan rento meidän makuumme. Henkilökunta on ystävällistä, tunnelma on lämmin ja sisustus äärimmäisen viihtyisä. Pelin yhteydessä ravintola avataan jo 1,5 tuntia aiemmin ja pöytä on varattuna seurueelle myös erätaukojen aikana. Me söimme ennen pelin alkua alku- ja pääruuan. Matti valitsi lautaselleen etanoita ja minä lohirilletten. Reilun kokoiset alkupala-annokset katosivat nopeasti lautasilta ja pian edessämme olikin jo pääruoka. Annokset olivat upeita! Kuin pieniä taideteoksia! Sen lisäksi, että ne miellyttivät silmää, ne olivat suussasulavan herkullisia. Pariloitu broileri ja pippuripihvi saattelivat meidät kylläisinä katsomaan Suomi 100-ottelun juhlallisuuksia.

PC052125 PC052267 PC052271 PC052241 PC052292 PC052326 PC052343

Voi millainen ottelu se olikaan! On jääkiekkopelejä ja sitten on jääkiekkopelejä. Tämä Suomi 100-ottelu kuuluu ehdottomasti jälkimmäiseen kategoriaan. Juhlallisuuksien aikana tunnelma oli käsinkosketeltavan juhlallinen ja viimeistään veteraani ja kiekkolegenda Isotalon tiputtaessa aloituskiekon jäähän, liikutukseltakaan ei oikein voinut välttyä. Siinä vaiheessa, kun Maamme-laulun ilmestyi esittämään Parkkosen Pete, fiilis oli vähintäänkin katossa.

Ensimmäisen erän päätyttyä palasimme jälleen Mario’siin, jossa pöydässämme odotti jo valmiina tilaamamme jälkiruoka kahvien kera. Tämä jos mikä on luksusta! Jäähallissa saa kahvikupposta erätauoilla joskus odottaa pitkänkin tovin, joten oli ilo istahtaa valmiiseen pöytään ja herkutella rauhassa hetki ennen seuraavaa erää. Juustolautaselleni oli koottu herkullinen kokonaisuus erilaisia juustoja ja Matin tiramisu katosi kulhosta ennen kuin itse ehdin maistaa siitä lusikallistakaan. Jep, maistui!

Jäähallitreffiemme aikana maahan oli satanut paksu kerros lunta ja talven ihmemaan läpi ajellessamme aika kului oikein rattoisasti, kun radiosta pauhasi voittaneen kotijoukkueen maalilaulu. Ilveskissanainen kehräsi onnellisena, kun sai istua katsomassa tätä historiallista ottelua masu hyvää ruokaa täynnä.

PC052340 PC052246 PC052363 PC052365

*Illallinen Mario’sissa ja otteluliput saatu/ Restel Ravintolat.


Tagged , , | 2 Replies

NÄIN MINÄ VIETIN SUOMEN LUONNON PÄIVÄÄ

IMG_7365 IMG_7366 IMG_7364

Ei tullut mitaleita ei. Mutta hyvä mieli tuli. Kun tällainen toimistohiirulainen istuu yhtäkkiä monen monta tuntia laiturinnokassa, olo on kerta kaikkiaan niin rentoutunut ulkoilun jälkeen, että en muista koska viimeksi olisin esimerkiksi nukkunut niin hyvin kuin viime yönä. Eikä sitä nyt aivan tyhjänpanttina tarvinnut laiturilla kököttää. Saalistakin tuli, mutta ei kuitenkaan niin paljoa, että olisin saanut nousta tänä vuonna pokaalia hakemaan. Uutta matoa koukkuun vaan, tosin ensi vuonna vasta.

Äiti oli järjestänyt kisan jälkeen maailman herkullisimman kisalounaan kesäpaikallemme ja mitalikahvit juotiin suklaadonitsien kera vaikkei mitalia tullutkaan. Suomen luonnon päivää vietettiin siis luonnonhelmassa.

IMG_7371 IMG_7373 IMG_7372

Kun kisapettymyksestä oli selvitty (kyllähän se nyt toki vähän kirpaisi, kun olen luonteeltani suht kilpailuhenkinen..), uppouduin Mainiolta saamaani collegeasuun ja luin loppuun erään kirjan. Kirjan, joka oli samalla iloinen pläjäys onnellisuutta, sydäntä särkevän surullinen, mutta seikkailumielellä kuorrutettu kertomus. Tarina, jota en unohda ikinä. Viimeinen loma-teoksesta on ilmeisesti myös elokuva tekeillä, mutta jälleen kerran mietin sitä, kannattaakohan leffaa edes katsoa. Kirja teki niin suuren vaikutuksen, että en halua minkään pilaavan sitä. Lämmin suositus siis kaikille teille lukutoukille, jotka kaipaatte yöpöydällenne kirjaa, joka vie teidät unohtumattomalle roadtriplomalle mummun ja papan asuntoauton kyydissä. Mutta varatkaahan nessupaketti myös viereenne!

Tuleva viikonloppu kuluukin sitten aivan eri merkeissä. Silloin juhlitaan häitä. Huh sentään, nessupakettia tarvitaan varmaan silloinkin. Rakkautta iltaanne – me suuntaamme vielä iltakävelylle luonnon helmaan fiilistelemään ihastuttavaa, jo hitusen syksyltä tuoksuvaa iltaa! 

IMG_7376 IMG_7367 IMG_7377

Collegetakki ja housut: Mainio Clothing / *saatu blogin kautta.
Kirja: Harper Collins Nordic / *saatu blogin kautta.


Tagged , , , | 9 Replies

HEI VAARI SIELLÄ PILVEN PÄÄLLÄ, PIDÄ PEUKKUJA!

P8254766 P8254779P8224673

On taas se aika vuodesta.

Kaksi vuotta sitten kaulaani ripustettiin naisten sarjan kultamitali, viime vuonna koko homma menikin sitten ihan mönkään. Perinteikäs rannaltaongintakilpailu lapsuuteni maisemissa on kuitenkin taas täällä ja perinne, jonka aloitimme yhdessä edesmenneen vaarini kanssa vuosikymmeniä sitten, on niin tärkeä, että sitä ei malta jättää välistä. Kyseessä on toki leikkimielinen kilpailu, mutta siinä vaiheessa, kun koho jää kiinni kaislikkoon tai lahna karkaa käsistä, koko hommasta on leikki kaukana. Toisin sanoen, mitalia sinne hakemaan lähdetään.

P8254784 P8254767P8224680

Ostin Zadaasta muutamalla eurolla parhaat päivänsä nähneen Kånkenin ihan sen vuoksi, että en raaski tällaisille reissuille ottaa mukaan uudenkarheaa kettureppuani. Kun vaarana on, että reppu lilluu pahimmassa tapauksessa kaislikossa tai toimii saaliin säilytyspaikkana, on parempikin, että selässä keikkuu vähän reppanampi tapaus. Mukana kulkee näppärästi istuinalusta ja reppuun mahtuu kuitenkin kaikki tarvittava termarista kalastusvälineisiin. Tämän repun uskalsin heittää myös pesukoneeseen; olen aina kuvitellut, että Kånken kärsisi pesukoneessa pyörimisestä, mutta tämä yksilö selvisi ainakin hyvin pienestä käsittelystä. Istuinalusta kannattaa toki napata sisuksista ensin pois.

P8254773

Mutta nyt, kohti kisoja.

Vaari, puhaltelepa sieltä pilven päältä vähän lahnatuulia Näsijärveen. Minä haluan mitalin ja maatalon kissat kalaillallisen – nyt peukut pystyyn!

Ps. Voisiko Eppu enää ressukammalta näyttää tuossa ensimmäisessä kuvassa.. Reissurepun pakkaaminen kertoo aina siitä, että joku on menossa jonnekin – tällä kertaa Epi taisi luulla, että se jää kotiin odottelemaan. Pöh pöh, kisoihin lähdetään koko porukalla!


Tagged , | 7 Replies