POLTTARIVIIKONLOPPU

CURIOUSER & CURIOUSER | lifestyle

Elettiin 90-luvun puoliväliä, kun hän saapui osaksi minun ja pikkusiskoni tyttöporukkaa. Silloin saimme Roosan kanssa ensimmäisen serkkumme, Emilian, kun (kummi)tätini synnytti esikoisensa. Itsehän olin jo tuolloin miltei ekaluokkalainen, joten kului jokunen vuosi ennen kuin yhteiset leikit ja touhut Empun kanssa alkoivat. Ja voihan pojat kuinka paljon minä pikkusiskoa ja serkkutyttöä juoksutinkaan – sori tytöt, taisin olla se, joka valitsi parhaat Barbiet päältä ja toimi hyvin käskyttävänä ohjaajaja, kun kuvasimme milloin musiikkivideoita kuin leffojakin! Mutta yksi asia oli varma. Samalla sekunnilla, kun Emilia syntyi, hänestä tuli meidän tyttöporukkamme rakas jäsen.

Ja nyt tuo pikkuinen serkkuseni on menossa naimisiin. Saako tässä kohtaa sanoa, että voi tätä ajanjuoksua?

Viikonloppuna juhlittiin tulevaa upeaa morsianta, joka metsästi muuten unelmien hääpukuaan tv:ssä. Bongasitteko Empun Say Yes to the Dress-ohjelman Suomi-versiosta?

Siskoni toimii yhtenä Emilian kaasoista ja meitsi nappasi tietysti paparazzin ja vähän koristeluavustajankin roolin näissä kemuissa. Unelmahommiani molemmat! Päivän ohjelma sijoittui Teiskoon ja kaasot olivat pistäneet ohjelmasuunnittelussa parastaan. Lauantai vierähti ohi niin nopeasti ja mukavan ajankulun parissa, että taisin ensimmäisen kerran vilkaista kelloa morsiussaunaan iltahämärällä kynttilöitä sytytellessäni. Aika todellakin kiisi, kun oli niin mukavaa. Polttarit alkoivat Empun yllättämisen jälkeen Teiskon Viinissä, jossa pääsimme joogailemaan (viinilasillisten kera) upeaan maalaismaisemaan. Sääkin suosi meitä. Joogatessa ja viinilasia tasapainotellessa (ei muuten kaatunut tippaakaan maahan!), aurinko helli ja saimme nauttia vielä viimeisistä kesähetkistä. Mari veti meille tehokkaan ja hauskan joogatuokion, joka teki todella hyvää kireille lihaksille ja morsiankin sai alkujännityksen jälkeen hetken hengitellä syvään.

teiskon viiniviinijooga teiskoteiskon viiniviinijooga tampere

Teiskon Viini oli minulle uusi tuttavuus. Toki olemme ajelleet viinitilan ohi kerran jos toisenkin, mutta jo aiemmin olisi kyllä pitänyt piipahtaa sisään tutustumaan heidän viinivalikoimaansa. Viinijoogaan sai valita mukaan lasillisen haluamaansa viiniä, itse valitsin punaista Metsän Kuningasta, mutta harva meistä tyhjin käsin poistui myymälästäkään. En minäkään; testiin oli ostettava nimittäin pullollinen Tomaattiviiniä (kyllä!), jonka saimme kuulla sopivan täydellisesti pizzan tai pastan kaveriksi. Joukossamme oli myös heitä, jotka joogailivat alkoholittoman vaihtoehdon kera ja alkoholiton valkoherukkajuoma oli oiva valinta sekin. Viinijooga on kuulemma erittäin suosittu polttariohjelma (miettikää; luonnonrauha, hyvä porukka, heppoja taustalla, täydellistä!) ja tässä lajissa turvavälien säilyttäminenkin oli helppoa.

maisa ravintola

Joogan jälkeen meidän sankarittaremme puettiin päästä varpaisiin bling blingiin ja kimallus kuuluikin vahvasti päivän teemaan. Suuntasimme joogasta syömään lapsuutemme kesämaisemiin Maisansalon kauniiseen luonnonrauhaan ja Juhlaravintola & Country Bistro Maisan burgerit olivat niin valtavia, että ruokapöydän ääressä hengattiin tovi jos toinenkin toisiimme tutustuen. Kuulin, että ravintolassa tarjoillaan myös sunnuntaibrunssia – se on joskus ehdottomasti testattava! Edelleen sää suosi meitä ja kesäinen lounas ruokailtiin terassilla.

kämmenkukka seppelekukkaseppeleen teko

Seuraavassa kohteessa odottikin sitten jo ohjelmanumero, jota itse olin odottanut niin paljon. Kukkaseppele-workshop, unelmani! Olen aina halunnut opetella tekemään aivan alusta alkaen kukkaseppeleen ja Kämmenkukan Kristiina piti meille aiheen tiimoilta ihanan opettavaisen tuokion. Se kukkien määrä! Yritin heti alussa päättää mitkä kukat valitsisin omaan seppeleeseeni, mutta äh, valinnanvaikeus oli niin valtaisa, että lopulta seppeleeni olikin kovin rönsyilevä ja sisälsi miltei kaikkia Kristiinan mukanaan tuomia tarvikkeita. Parasta oli se, että Kristiina saapui juhlapaikalle, joten fiilis oli kovin rento ja musiikkia kuunnellessa kukin sai rauhassa väkertää omaa kukkaseppelettään. Olen nyt myös valmis ensi kesää varten, tiedän tismalleen kuinka tehdä juhannusseppele. Näpertelimme juhlapaikalle siskoni kanssa kuvausseinän, jonka edessä sitten napsittiin virallisia polttarikuvia, seppeleet päässämme tietysti.

Upea morsian kiisikin pian jo seppele päässään morsiusolympialaisissa, kunnes tuli aika seuraavan ohjelman. Kuten jo aiemmin kerroin, Emilian ja Roosan kanssa on tullut kuvattua yhdet jos toisetkin kuvaukset, ja Roosa ehdotti, että järjestetään myös polttareihin pieni ikimuistoinen kuvaustuokio. Kuvaukset, joissa mallinakin hommia tehnyt Emppu ei ikinä ennen olisi ollut ja joista jäisi kiva polttarimuisto talteen. Siispä glitteriä kasvoille, pyrstö jalkoihin ja Pieneksi Merenneidoksi biitsille! Morsian heittäytyi täysillä mukaan kuvauksiin, pärskytteli vettä pyrstöllään ja näin valokuvaajankin näkökulmasta on sanottava, että olipahan vaan ainutlaatuiset photoshootit. Go Emppu!

Merenneitomme pääsi pian lämmittelemään morsiussaunaan. Savusaunan lämmössä morsian valmisteltiin loitsuin ja perinteikkäin tavoin avioelämään ja päivän pölyt pestiin pois ihanilla, maisemaankin niin kauniisti sopivilla, Beauty Gardenin tuotteilla (/tuotteet saatu). Kuten tiedätte, rakastan näitä käsintehtyjä satokausikosmetiikan tuotteita, enkä voisi edes kuvitella parempia tuotteita morsiussaunaan. Orvokkivoide, kamomillapuhdistusaine, kehäkukka-punajuuri-kuorinta ja kurkkunaamio valmistelivat morsiamen iltaa varten. Morsiussaunan tuotteet on muuten myös ihana antaa morsiamelle saunahetken jälkeen omaksi. Näin ollen omassa kylppärissäkin pääsee vielä kerta toisensa jälkeen  muistoissaan polttareihin.

Mielestäni polttareissa on oleellisinta se, että ne on suunniteltu morsianta ajatellen. Lauantaina minusta tuntui nimenomaan siltä, että vietämme Empun päivää ja miten ihanaa, että Emilia sanoi aivan samaa. Kaasot olivat hoitaneet järjestelyjä hienosti ja polttariporukalla oli hauskaa yhdessä, vaikka osa ei edes tuntenut aluksi toisiaan. Päivän aikana tutustuttiin ja illalla tortilladinneria syödessämme, tuntui jo siltä, että koossa on porukka vanhoja tuttuja.

Tähän on hyvä päättää kesä 2020. Ja nyt tämä tunteellinen serkku voikin sitten alkaa odottaa häitä. Onneksi toimin häissä valokuvaajana; kun keskityn hommiini, en ehdi vuodattaa kyyneleitä. ;)

kämmenkukka seppele workshop


Posted in lifestyle | Tagged , | Leave a reply

KOSKA HÄÄKELLOT SOIVAT JA MUITA LUKIJOIDEN KYSYMYKSIÄ

CURIOUSER & CURIOUSER | lifestyle

Kirjoittelin kihlapäivämme kunniaksi viime viikon maanantaina postauksen, jossa vastailimme lukijoiden meille jättämiin parisuhdekysymyksiin. Nuo kysymykset oli heitetty ilmoille jo vuonna 2016 (silloinen vastauspostaus hävisi blogimuuttojen myötä..), joten otimme uuden vastauskierroksen ja tarjosimme teille mahdollisuuden jättää meille myös lisää kyssäreitä. Niitä tuli niin mainio määrä sekä Instagramin että kommenttiboksin puolelle, että päätin koota niihin vastaukset vielä omaan postaukseensa. Kiitos teille!

”Kumpi viihtyy saunassa pidempään?”

Inhoan saunomista. Okei, tuo oli nyt hieman vahvasti sanottu, mutta en koe saunomiselle mitään tarvetta muulloin kuin pakkaspäivän hiihtolenkin jälkeen. Kerrostalosaunassamme en viihtynyt ollenkaan, mutta uuden kodin puukiuas on sen sijaan vakuuttanut niin, että saunon nykyään _jopa_ kerran kuukaudessa. Matti sen sijaan voisi kököttää lauteilla vaikka joka ilta.

”Kumpi heittää ennemmin talviturkin?”

Masa hävitti turkkinsa tänä vuonna jo toukokuulla, minä pulahdin järveen viime viikolla ensimmäistä kertaa.

”Kumpi ajaa, jos mennään autolla jonnekin?”

Olen itse ajanut autoa viimeksi nelisen vuotta sitten, joten Matti istuu poikkeuksetta aina kuskin paikalla, kun jonnekin ollaan matkalla.

kaukajärvi

”Joko kohta hääkellot soivat vai aiotteko pysyä avoparina jatkossakin?”

Kysymys, johon toisinaan joudumme vastailemaan myös lähipiirille. Nyt on hyvä näin, veikkaan, että aihe tulee ajankohtaiseksi siinä vaiheessa, kun perheemme kasvaa ja joudumme miettimään sukunimiasioita. Kun tiedän loppuelämäni kumppanin olevan vierelläni, ei vihkisormus muuttaisi asioita suuntaan tai toiseen.

”Mitä sanotte toisillenne ensimmäisenä aamulla? Entä viimeisenä illalla?”

Minä herään poikkeuksetta aina ensin ja kun Matti kömpii ylös, hän normaalisti huikkaa huomenet kylppärin ovenraosta minun jo meikkaillessani. Viimeisenä illalla minä todennäköisesti naputan ”nyt se telkkari pois päältä”, johon miekkonen vastaa ”joo ihan kohta, tää peli loppuu ihan just”.

”Lempinimet toisillenne?”

Sanon Mattia harvoin Matiksi, minulle hän on Masa. Lapsuudesta tuttu lempinimeni Nopu on tehnyt taas lähivuosina comebackin, sillä syystä tai toisesta lähipiirin lapset ovat keksineet alkaa kutsua minua pikkusiskoni Roosan alunperin keksimällä nimellä Nopu. Tämä on tarttunut Mattiinkin. Sydämeni muuten pakahtui eilen, kun siskontyttöni kutsui minua ensimmäistä kertaa nimellä Nopu! ♥_<3

”Halusin vain kommentoida, että olette ihan #couplegoals. Sydämeni särkyisi jos joskus eroaisitte, mutta en näe sen olevan mitenkään mahdollista. Uskoni rakkauteen on monien pettymysten jälkeen noussut teitä seuratessani. Rakastan teidän hassutteluvideoita instassa!”

Tämä kommentti hymyilytti. Matti ja minä olemme hirveän hyvä tiimi, parhaita ystäviä ja toistemme tukipilareita. Suurin toiveeni elämältä onkin, että vielä ryppyisenä mummelina saan keinutella kiikkustuolissa Masan kanssa käsi kädessä. Ja naputtaa siitä liian kovalla pauhaavasta FC Barcelonan pelistä.

Kiitos kysymyksistä – ja rakkautta! <3


Posted in lifestyle | Tagged , | 6 Replies