POIKABÄNDI JA KAKSI FANGIRLIÄ

CURIOUSER & CURIOUSER | lifestyle

 

*Ensi-iltaliput saatu.

Aivan kuin keikan alkua odottaisi. Esirippu aukeaa ja matkaan ajassa taaksepäin. Niihin hetkiin, kun Backstreet Boysien sinkun sai hampurilaisaterian kylkiäisenä. Voi pojat sitä biisiä kuunneltiin paljon. Omassa mankassani pauhasi tosin repeatillä Spice Girls, mutta kukapa nyt ei olisi valinnut suosikkiaan Bäkkäreistä. Omani oli Brian. Show Me the Meaning of Being Lonely oli tuolloin maailman tunteikkain rakkauslaulu ja MTV:llä vuorottelivat Wannabe ja Backstreet’s Back. Kummassakin kummalliset musavideot, mutta koreografiat piti siitä huolimatta opetella, jos joku vaikka välkällä pyytäisi tanssahtelemaan käytäville. Oi niitä synkronoitujen tanssiliikkeiden, paksupohjaisten tennareiden ja seinille liimailtujen julisteiden aikoja.

Teatterin penkissä alkaa kikatuttaa. Ja vähän hävettääkin. Onkohan fanitukseni mennyt aikoinaan jopa överiksi? ToiBoysit valkoisine t-paitoineen ja valtavine koruineen näyttävät ainakin tutuilta. Alan jo salaa mielessäni miettiä kenet heistä olisin valinnut suosikikseni, Garin, Matteuksen, Korpin, Seitin vai Juzzin. Kukaan ei näytä Brianilta, mutta kaikissa on karismaa. En ehdi kuitenkaan tehdä päätöstäni, kun jo kiidämme sliipatut tukat tuulikoneen lailla liehuen yhdessä menestykseen, lavalta lavalle, lehden kannesta toiseen. All white everything-lookeista rentojen koriskentän kollien garderobeihin. ToiBoysit pistävät mummojen, mammojen ja mimmien sukat pyörimään jaloissa. Ihan kuin yksi heistä olisi vinkannut silmää just sulle. Alat kaivaa laukkuasi, kunnes muistat, että et ottanut Marry Me-kylttiä pitelevää pehmonallea tällä kertaa mukaan. Nyt jäi rakkaudenosoitus heittämättä lavalle. Ehkä joku heistä heittää vesipullonsa just sulle.

Tampereen Työväenteatterin lavalla on poikabändi, jota olisin fanittanut sydänjuuriani myöten parikymmentä vuotta sitten. ToiBoys-faniteeppareita olisi ollut kaksi, että edes toisen malttaisi välillä heittää pesuun ja lipunmyyntipisteellä oltaisiin jonotettu tuntikausia lippuja parhaille paikoille. Ilmiöhän tästä syntyy, en lainkaan yllättyisi jos pojat lähtisivät kiertueelle.

Avecini tykkäsi Korpista, joten mä tykkään sitten Matteuksesta. Koska eihän me nyt samasta tyypistä voida tykätä. Meinasi jo ihan tulla tappelu siitä, kumpi saa käsiohjelman välissä olleen poikakalenterin.

Älkää kuitenkaan antako pojat mehun nousta hattuun, pitäkää jalat maassa ja pysykää nyt ja aina Toijalan omina poikina.


Posted in lifestyle | Tagged , | 2 Replies

KUN LENNÄTITTE MATIN KOHTI PILVIÄ

CURIOUSER & CURIOUSER | muoti

Käsittämätöntä, mutta totta; kävin perjantaina kesän ensimmäistä kertaa Särkänniemessä. Tämä on täysin ennenkuulumatonta tällaiselle huvipuistojen tosiystävälle kuten minä, mutta todettakoon, että parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Oli itse asiassa jopa mukava nähdä kuinka Särkänniemi sykkii iloa ja riemua ihan yhtä paljon näin loppukesästä kuin kesän kuumimpina päivinäkin. Yhtä paljon oli jännitystä myyräpelissä ja ihasteltavaa Koiramäessä kuin alkukesästäkin olisi ollut – te tosin lisäsitte Matin jännityskerrointa hurjasti äänestämällä Insta-storyssäni, että tyypin pitäisi istahtaa Boomin, tuon hurjan uutuuslaitteen kyytiin!

Ja mitäpä muutakaan mies olisi voinut, kun äänestystulos oli niin selvä. Sinne lennähti Matti vauhdikkaasti kohti pilviä. Kiitellen teitä samalla..


HUPPARI ZARA   FARKUT MONKI   KENGÄT SOWHAT/VAMOS


Kuten hymystänikin näkee, itse rakastan huvipuistoja yli kaiken, vaikka en enää kovin monen laitteen kyytiin uskallakaan. Vuoristoradat skippailen suosiolla, mutta Koskiseikkailu täytyy päästä ajamaan kerran vuodessa. Tosin jostain syystä AINA, kun olen käynyt Matin kanssa Särkänniemessä, saamme myös sateen niskaamme, joten vaatteissani olevat läikät eivät ole todellakaan peräisin vesilaitteista vaan sadekuurosta. Mutta Särkässä on kivaa sateellakin!

Myyräpelin voitin _jälleen_ minä ja palkinnoksi sain laukkuuni roikkumaan donitsin. Viimeinen pelilippu käytettiin luonnollisestikin narunvedossa ja kotiin matkasi mukana pieni pandamaskotti, jolla oli sateenkaarenväriset siivet. Veikkaan, että pandalle löytyy uusi koti siinä vaiheessa, kun saamme taas pieniä vieraita kotiimme. Kaiken kaikkiaan täydelliset ”treffit” hektisen arjen keskelle ja loppujen lopuksi Mattikin oli vain sitä mieltä, että Boom oli hurjan hauska vekotin. Joten kiitos teille! 

Mutta nyt hän haluaa tietää, KUINKA MONI TEISTÄ ÄÄNESTÄNEISTÄ ON USKALTAUTUNUT BOOMIN KYYTIIN? ;)


Posted in muoti | Tagged , | 4 Replies