SYDÄNFILMISTÄ KEUHKOKUVIIN – ALKUVUOSI PÄHKINÄNKUORESSA

CURIOUSER & CURIOUSER | lifestyle

Sanottakoon nyt vaikka näin, että energinen starttini vuoteen 2020 loppui ennen kuin se ehti edes alkaa. Olen nimittäin tammikuun ensimmäisen viikon aikana ravannut lääkärissä ja tutkimuksissa enemmän kuin viime vuosikymmenen aikana yhteensä.

Kävimme vuoden ensimmäisen päivän kunniaksi pitkällä kävelylenkillä, jonka jälkeen venyttelin vielä normaaliin tapaan jähmeitä lihaksiani. Tunsin kyllä, että kroppa on jumissa ja jomotteleva, mutta herätessäni seuraavana aamuna järkyttävään kipuun lapojen alla ja rintakehän puolella, olin todella ihmeissäni. Pistävä kipuilu pahenikin päivän aikana niin, että se salpasi välillä jopa hengitykseni, jolloin aloin huolestua. Olo kuitenkin helpottui illan mittaan ja särky alkoi rauhoittua, joten päätin siirtää lääkäriin menoa vielä päivällä. Perjantaiaamuna heräsin kuitenkin niin kovaan kipuun, että varasin itselleni lääkäriajan välittömästi. Lääkäri huolestui kivun sijainnista niin, että määräsi minut vielä samaisena iltana sydänfilmiin infarktin mahdollisuuden poissulkemiseksi ja pian pötköttelinkin jo käyrillä. All good, huojennus oli melkoinen, kun rytmi oli tasainen ja normaali. Syke tosin hipoi pilviä, taisin hieman säikähtää tilannetta.

Edessä oli loppiaisviikonloppu, joten lääkäri kehotti minua palaamaan asiaan jos kipu ei helpota. Suurta muutosta ei tilanteeseen tullut särkylääkkeiden popsimisesta huolimatta, joten tiistaina lääkäri päätti lähettää minut vielä keuhkokuviin. Keuhkokuvilla suljettiin pois kasvainten mahdollisuutta, sydämen toimintaa tarkasteltiin toki vielä sitäkin kautta ja samalla tsekattiin, että keuhkoissa tai luustossa ei näkynyt mitään hälyttävää. Sain pian varmuuden, että kuvissa oli kaikki ok, ja jälleen istuin lääkärin puheilla. Tutkimusten jälkeen selvisikin, että vasemmman lapaluuni alueelta on repeytynyt lihas, joka nyt sinnikkäästi säteilee kipua ympäristöönsä. Homma, jonka vain aika parantaa. Todennäköisesti repeymä on pieni, mutta se on samalla aiheuttanut jumia ja lukkoja muuallekin, ja siksi olo on ollut niin kivulias.

Olen aivan suunnattoman kiitollinen siitä, että eteeni osui lääkäri, joka ei lähettänyt minua vain särkylääkereseptin kanssa kotiin, vaan otti hommakseen selvittää perinpohjaisesti, mikä minua vaivaa. Myönnän säikähtäneeni kivun kovuutta ja hengenahdistusta todella ja viimeistään siinä vaiheessa, kun aletaan puhua infarktinkaltaisista oireista, ei olo ainakaan rentoutunut. Olikin siis tärkeää, että sain itsellenikin varmuuden siitä (ja konkreettisia todisteita tutkimustulosten muodossa), että vaiva on lihasperäinen.

Täällä jatketaan siis kärsivällisesti vaivan parantelua. Reppuun kertyi heti vuoden aluksi uusia kokemuksia röntgenien ja sydänfilmin muodossa, ja tiedänpähän nyt ainakin, että sydämeni on kunnossa ja paikallaan, keuhkot toimivat ja varmuuden sain sillekin, että näyttöpäätetyöni saa hartiani niin jumiin, että niiden herättely on todella tarpeen. Fysioterapia ja säännöllinen liikunta ei ole riittänyt, joten nyt täytyy keksiä vielä jotakin extraa. Kuntoutusvaiheessa riittää rauhallinen lenkkeily ja varovainen venyttely, mutta en halua koskaan enää saman kivun palaavan.

Säikähdyksellä selvittiin, ja osaanpahan taas arvostaa kivutonta olotilaa aiempaa enemmän. Monesti terveyttään osaa todella arvostaa vasta siinä vaiheessa, kun siinä tapahtuu muutoksia huonompaan.


Posted in lifestyle | Tagged | 4 Replies

JAKSAA, JAKSAA

CURIOUSER & CURIOUSER | lifestyle

 

| Kaupallinen yhteistyö: Teva Finland |

Nukuttaa. Väsyttää. Unihiekat eivät ropisisi silmäkulmista, vaikka itse Nukku-Matti yrittäisi niitä varistella pois. On pimeää. Untuvapeiton nostaminen päältäsi tuntuu ylitsepääsemättömältä haasteelta. Ja epäreilulta, juurihan vasta ummistit silmäsi ja nukahdit. Herätyskellon raivostuttava piipitys korvan juuressa ahdistaa ja muistuttaa päivän menoista, jotka täyttävät kalenterisi palstatilan aamusta pitkälle iltaan. Sanoinko jo, että on pimeää? Viikonloppukaan ei näy vielä horisontissa. Oletkohan unohtanutkin jotain tärkeää?

Minä en toimi kunnolla pimeällä. Pimeys ottaa syliinsä ja lannistaa toisinaan mielen niin, että  tehokkaimmat kirkasvalolamputkaan eivät pysty tilannetta pelastamaan. Edes möröt eivät voi viihtyä marraskuun pimeydessä. Ilman täyteen ahdettua kalenteria, olisin varmaankin kuin Muumi ja täyttäisin vatsani jo hyvissä ajoin alkusyksystä havunneulasilla ja painuisin talviunille odottelemaan, että Nuuskamuikkusen huuliharppumelodia herättelisi minut keväänkorvalla. Viimeistään, kun kelloja siirretään talviajan alkamisen merkiksi, sisäinen kelloni heittää kärrynpyörän ja kesäikävä tyrmää takavasemmalta kanveesiin. Tänä syksynä tämä melankolinen ennustus ei kuitenkaan toteutunut. Tänä syksynä olin valmis taklaamaan tuon väsymyksen.


Jotta hermostomme toimisi normaalisti, tarvitsemme elimistölle välttämätöntä B12-vitamiinia, joka on edellytys solujen normaalille toiminnalle sekä niiden kasvulle ja erikoistumiselle. Lihasheikkous, tunto- ja muistihäiriöt voivatkin olla merkkejä siitä, että henkilö kärsii B12-vitamiinin puutoksesta. Yleisesti ottaen puutostila on jatkunut jo pitkään ennen ensimmäisten oireiden ilmaantumista. Toisinaan muistimme ja jaksamisemme tarvitsevat tukea, muun muassa silloin, kun kalenteri kääntyy marraskuun puolelle ja kaamosväsymys koputtelee oven takana. Otin  B12-vitamiinia, foolihappoa ja B1, B3, B6 ja biotiinia sisältävät Betolvex Strong-kapselit käyttöön noin kuukausi sitten tavoitteenani vähentää syksynlehtien mukanaan tuomaa väsymystä ja uupumusta. Käsi kädessä kulkevat B12-vitamiini ja foolihappo ovat timanttinen duo tavoitteen täyttämiseksi.

Saamme B12-vitamiinia vain ja ainoastaan eläinperäisestä ravinnosta kuten punaisesta lihasta, sisäelimistä, maitotuotteista, kananmunista ja kalasta. Kaikki nämä elementit kuuluvat (..hyvä on, myönnetään, sisäelimiä lukuunottamatta) ruokaympyrääni, mutta kokeilunhalun ja ruuanlaittoinnon noustua uuden keittiön myötä uusiin ulottuvuuksiin, on meillä alettu kokata yhä useammin ja useammin kasvisruokia. En ollut tullut edes ajatelleeksi ennen aiheeseen perehtymistä, että kasvisten syönnin lisääminen ja lihan vähentäminen saattaisi vaikuttaa niin merkittävästi vitamiinien saantiin. Foolihappo esimerkiksi on yleisimmin puuttuva B-vitamiini, jonka puute aiheuttaa jopa anemiaa. Niinpä lisäsinkin kapselit sitä paremmalla syyllä ja huoletta päivittäisiin arkirutiineihini, liikaa B12-vitamiinia ei nimittäin elimistöön voi saada sen vesiliukoisuuden ansiosta.

Puolessa välissä lokakuuta uusi arkirutiinini oli jo iskostunut mieleeni niin, että Betolvex Strong-kapseli tuli automaattisesti napattua suuhun aamupalan yhteydessä. Samoihin aikoihin havahduin siihen tosiasiaan, että pimeydestä huolimatta ponkaisin aamuisin sängystä ylös virkeänä, enkä kokenut uupuvani niin helposti pitkienkään työpäivien jälkeen. Edelleenkään en kokenut fanittavani tätä pimeää ajanjaksoa, mutta se ei saanut minua heittäytymään sohvannurkkaan peiton alle reality-sarjoja tuijottamaan. Samoja fiiliksiä oli myös miehelläni, joka otti B-vitamiinin käyttöön samaan aikaan kuin minä. Herääminen oli helpompaa, eikä työpäivän jälkeen tullut mieleenkään skipata treeniä väsähtämisen vuoksi. Arki ei enää puristanut kropasta mehuja loppuun.

Nyt Betolvex Strong-kapseleiden käyttöä on takana jo kuukausi, eikä ajatus marraskuun pimeydestä tunnu lainkaan niin epätoivoiselta kuin yleensä. Kalenteri on yhtä täynnä kuin normaalistikin, aamuisin herätyskello pirisee kukonlaulun aikaan ja omalle ajallekin on raivattu tilaa. Paletti on kasassa ja aamupalapöydässä tankataan jatkossakin B-vitamiinia.



Posted in lifestyle | Tagged , ,