JAKSAA, JAKSAA

CURIOUSER & CURIOUSER | lifestyle

 

| Kaupallinen yhteistyö: Teva Finland |

Nukuttaa. Väsyttää. Unihiekat eivät ropisisi silmäkulmista, vaikka itse Nukku-Matti yrittäisi niitä varistella pois. On pimeää. Untuvapeiton nostaminen päältäsi tuntuu ylitsepääsemättömältä haasteelta. Ja epäreilulta, juurihan vasta ummistit silmäsi ja nukahdit. Herätyskellon raivostuttava piipitys korvan juuressa ahdistaa ja muistuttaa päivän menoista, jotka täyttävät kalenterisi palstatilan aamusta pitkälle iltaan. Sanoinko jo, että on pimeää? Viikonloppukaan ei näy vielä horisontissa. Oletkohan unohtanutkin jotain tärkeää?

Minä en toimi kunnolla pimeällä. Pimeys ottaa syliinsä ja lannistaa toisinaan mielen niin, että  tehokkaimmat kirkasvalolamputkaan eivät pysty tilannetta pelastamaan. Edes möröt eivät voi viihtyä marraskuun pimeydessä. Ilman täyteen ahdettua kalenteria, olisin varmaankin kuin Muumi ja täyttäisin vatsani jo hyvissä ajoin alkusyksystä havunneulasilla ja painuisin talviunille odottelemaan, että Nuuskamuikkusen huuliharppumelodia herättelisi minut keväänkorvalla. Viimeistään, kun kelloja siirretään talviajan alkamisen merkiksi, sisäinen kelloni heittää kärrynpyörän ja kesäikävä tyrmää takavasemmalta kanveesiin. Tänä syksynä tämä melankolinen ennustus ei kuitenkaan toteutunut. Tänä syksynä olin valmis taklaamaan tuon väsymyksen.


Jotta hermostomme toimisi normaalisti, tarvitsemme elimistölle välttämätöntä B12-vitamiinia, joka on edellytys solujen normaalille toiminnalle sekä niiden kasvulle ja erikoistumiselle. Lihasheikkous, tunto- ja muistihäiriöt voivatkin olla merkkejä siitä, että henkilö kärsii B12-vitamiinin puutoksesta. Yleisesti ottaen puutostila on jatkunut jo pitkään ennen ensimmäisten oireiden ilmaantumista. Toisinaan muistimme ja jaksamisemme tarvitsevat tukea, muun muassa silloin, kun kalenteri kääntyy marraskuun puolelle ja kaamosväsymys koputtelee oven takana. Otin  B12-vitamiinia, foolihappoa ja B1, B3, B6 ja biotiinia sisältävät Betolvex Strong-kapselit käyttöön noin kuukausi sitten tavoitteenani vähentää syksynlehtien mukanaan tuomaa väsymystä ja uupumusta. Käsi kädessä kulkevat B12-vitamiini ja foolihappo ovat timanttinen duo tavoitteen täyttämiseksi.

Saamme B12-vitamiinia vain ja ainoastaan eläinperäisestä ravinnosta kuten punaisesta lihasta, sisäelimistä, maitotuotteista, kananmunista ja kalasta. Kaikki nämä elementit kuuluvat (..hyvä on, myönnetään, sisäelimiä lukuunottamatta) ruokaympyrääni, mutta kokeilunhalun ja ruuanlaittoinnon noustua uuden keittiön myötä uusiin ulottuvuuksiin, on meillä alettu kokata yhä useammin ja useammin kasvisruokia. En ollut tullut edes ajatelleeksi ennen aiheeseen perehtymistä, että kasvisten syönnin lisääminen ja lihan vähentäminen saattaisi vaikuttaa niin merkittävästi vitamiinien saantiin. Foolihappo esimerkiksi on yleisimmin puuttuva B-vitamiini, jonka puute aiheuttaa jopa anemiaa. Niinpä lisäsinkin kapselit sitä paremmalla syyllä ja huoletta päivittäisiin arkirutiineihini, liikaa B12-vitamiinia ei nimittäin elimistöön voi saada sen vesiliukoisuuden ansiosta.

Puolessa välissä lokakuuta uusi arkirutiinini oli jo iskostunut mieleeni niin, että Betolvex Strong-kapseli tuli automaattisesti napattua suuhun aamupalan yhteydessä. Samoihin aikoihin havahduin siihen tosiasiaan, että pimeydestä huolimatta ponkaisin aamuisin sängystä ylös virkeänä, enkä kokenut uupuvani niin helposti pitkienkään työpäivien jälkeen. Edelleenkään en kokenut fanittavani tätä pimeää ajanjaksoa, mutta se ei saanut minua heittäytymään sohvannurkkaan peiton alle reality-sarjoja tuijottamaan. Samoja fiiliksiä oli myös miehelläni, joka otti B-vitamiinin käyttöön samaan aikaan kuin minä. Herääminen oli helpompaa, eikä työpäivän jälkeen tullut mieleenkään skipata treeniä väsähtämisen vuoksi. Arki ei enää puristanut kropasta mehuja loppuun.

Nyt Betolvex Strong-kapseleiden käyttöä on takana jo kuukausi, eikä ajatus marraskuun pimeydestä tunnu lainkaan niin epätoivoiselta kuin yleensä. Kalenteri on yhtä täynnä kuin normaalistikin, aamuisin herätyskello pirisee kukonlaulun aikaan ja omalle ajallekin on raivattu tilaa. Paletti on kasassa ja aamupalapöydässä tankataan jatkossakin B-vitamiinia.



Posted in lifestyle | Tagged , ,

HYVÄN OLON HETKIÄ

CURIOUSER & CURIOUSER | lifestyle

Kaupallinen yhteistyö : Suomen Kädentaidot-messut

Suonissani virtaa käsityötaitajien veri. Mummuni oli taitava pukuompelija, joka vaatetti aikansa seurapiiritähtiä. Hän virkkasi minulle kastemekon ja kaavoitti ja ompeli Wanhojen tanssiaispukuni vielä silloin, kun ikää oli mittarissa jo reilusti yli 80 vuotta. Toinen mummuni sen sijaan on pitänyt lähipiirin villasukissa jo vuosien ajan ja koen äitini innostuksen käsitöiden maailmaan sytyttäneen myös oman paloni tähän lajiin. En ikinä unohda sitä, kun äiti teki taidokkaita kalusteita Barbie-talooni raaka-aineista, joista ei olisi kuvitellut syntyvän nukeilleni nojatuoleja tai ruokapöytiä. Edelleen syntymäpäivieni kohokohtiin kuuluu se, kun näen millaisen kortin äitini on minulle tehnyt. Lapsuus, nuoruus ja aikuisuus näiden luovien taikureiden parissa on vuosi vuodelta nostanut kiinnostustani käsitöitä kohtaan. Kun pala kangasta tai lankakerä muuttuu omien taitojeni ansiosta joksikin ihan muuksi, vaikkapa mekoksi tai neulepannaksi, ei voi kuin hymähdellen todeta, että ”hei, mä tein tuon”.

Olen otettu, että Suomen Kädentaidot-messut haluaa tehdä yhteistyötä juuri minun kanssani. Käsitöiden tekijänä minä olen se, joka turhautuu helposti, purkaa vinoon ommellun sauman sataan kertaan ja joutuu soittamaan mummulle, kun villasukka on siinä vaiheessa, että tulisi aloittaa kantapään tekeminen. Minä olen se, joka on innostunut ristipistotöistä ja heittänyt työn nurkkaan, kun perfektionistisella luonteellani en heti osannutkaan ommella vetoketjua paikoilleen. Minä olen yrittänyt ja erehtynyt, mutta jokaisen käsitöiden parissa vietetyn hetken jälkeen olen huomannut tehneeni töitä niin keskittyneesti etten ole miettinyt hetkeen mitään muuta. Mielen nollausta parhaimmillaan ja toisinaan myös onnistumisia, joiden ansiosta tekisi mieli taputtaa itseään olalle. Tänä vuonna messujen teema onkin käsitöiden tuottama hyvä olo. Työpajat ja opastukset innostavat kokeilemaan ja huomaamaan, että käsitöiden tekeminen voi olla jopa voimaannuttavaa. Messut nostavat esille myös Sopimusvuori ry:n mielenterveyskuntoutujien parissa tekemää korvaamattoman tärkeää työtä. Käsityöt auttavat jopa elämän käännekohdissa ja vastoinkäymisten voittamisessa.

Viime viikonloppuna kaivoin esiin käsityölaatikkoni. Sitä todella voi kutsua laatikoksi, pahvilaatikoksi itse asiassa, jossa on neulaa ja nepparia, lankajämiä ja resorinreunoja. Leikkasin säkkikankaasta palasen, valitsin lankojen joukosta ne kauneimmat ja etsin rasiasta ryijyneulani. Istahdin alas, laitoin musiikkia soimaan ja hengitin syvään. Olin ollut koko päivän alakuloinen. Kaverini kuolemasta tuli kuluneeksi tasan vuosi tuona samaisena päivänä ja huomasin hetken päästä jokaisella pistolla miettineeni häntä ja hänen kanssaan viettämiäni hetkiä. Muistelin hymyssä suin tuota suurta persoonaa, joka lähti luotamme liian aikaisin. Ryijy ei ollut vielä lähelläkään valmista, mutta jo nyt olin viettänyt projektini parissa tuokion, jonka jälkeen oli taas helpompi hengittää. Mikä muu asia ei saa minua samalla tavalla unohtamaan ympäröivää tilaa ja keskittymään yhteen asiaan kerrallaan. Hyvää, parempaa oloa, kuten messujen teemakin sen kertoo.

Mikä hienointa, Kädentaidot-messuilla tapaat tekijöitä töiden takana. Saat ikään kuin kasvot hankkimallesi tuotteelle ja varmistuksen siitä, että tuote on ekologinen ja vastuullisesti valmistettu. Avajaispäivänä pääset näkemään, kenet valokuvaaja-kuvajournalisti Meeri Koutaniemi on valinnut Taito-Finlandian voittajaksi ja rouheita ja rosoisia elämyksiä koetaan sen sijaan Mutteri-alueella. Mattikin lupasi lähteä mukaani, kun kerroin, että Mutterissa pääsee näkemään ja kokemaan muun muassa veneenrakennusta! Kotimaisia kulkuvälineitä eli kenkiä, nostetaan niitäkin näyttävästi esiin, kun haastateltavaksi saapuu Palmroth Originalin Anu Haalahti (hyvä Palmroth, lempparini!) ja muotinäytöksen catwalkilla aplodeeraataan suomalaiselle designille.

Kun tämän Euroopan suurimman käsi- ja taideteollisuustapahtuman ovet aukeavat 15. marraskuuta, astelen sisään isoäitini tekemässä villapaidassa hänen käsityötaitojaan kunnioittaen. Kun minusta aika jättää, lapsenlapseni saattaa pitää juuri tätä ryijyä suurimpana aarteenaan. Käsityötaidot elävät ikuisesti. Pidetään huoli siitä.

Löydät Instagramini puolelta arvonnan, josta yksi onnekas voittaa itselleen ja ystävälleen rannekkeet messuille koko viikonlopuksi. Kenties siis törmään juuri sinuun kädentaitoja ihastellessani.


Posted in lifestyle | Tagged , | 10 Replies