Eilen oli spesiaalipäivä. Sellainen, jota en välttämättä kymmenen vuotta sitten osannut edes odottaa ikinä tapahtuvaksi. Kymmenen vuotta sitten olin juuri päättänyt lopettaa opintoni hoitoalalla ja yhtäkkiä minulle tarjoutuikin tilaisuus allekirjoittaa vakituinen työsopimus aivan eri alan yrityksen kanssa. Kirjoitin nimeni paperiin ja aloitin pääsykokeisiin pänttäämisen. Pääsin kouluun ja yhtäkkiä opintoni ja päivätyöni kulkivatkin käsi kädessä, tukien toinen toistaan. Huomasin löytäneeni sen minun juttuni.

Kymmenen vuoden aikana on tapahtunut paljon. Olen firman sisällä päässyt etenemään sellaiseen työhön, joka tuntuu nyt kovin omalta ja mikä upeinta, ehdin vielä päivätyöni ohella toteuttaa myös muita haaveitani ja tarttua blogin kautta eteeni tuleviin mahdollisuuksiin.

Napakympillinen työvuosia tuli täyteen kuitenkin aivan hurjan nopeasti. Se näyttää paperilla pitkältä ajalta, mutta aika on vierähtänyt niin nopeasti. Tuossa ajassa on tapahtunut aivan valtavasti.

Sain eilen pienen lahjan työpaikaltani merkkipaalun saavuttamisen kunniaksi. Kauniista paketista löytyi Kalevala koru, josta olin haaveillut jo jonkin aikaa. Se on täydellinen muisto tästä kymmenen vuoden työrupeamasta, joka toivottavasti saa vielä jatkoakin.

Hurjaa kuitenkaan edes vielä ajatella, millaista elämäni on seuraavan kymmenen vuoden päästä. Onneksi niin pitkälle ei edes vielä tarvitse kuvitella. Nyt nautitaan tästä ja ihastellaan kaulassa roikkuvaa kaunista muistoa.

Ihanaa viikonloppua kaikille. <3