Olen tänään ajatellut ompelukoneen suristessa paljon Tuula-mummuani. Kymmenen vuotta sitten kesä alkoi 19-vuotiaalla Nooralla suuren surun ja mieltä järisyttäneen tapahtuman kautta, ja vielä kymmenen vuoden jälkeenkin, aina 9. kesäkuuta, nuo tapahtumat palaavat minuutti minuutilta mieleeni. Muistan sen kellonajan, kun saavuin paikalle, muistan sen ensihoitajan kasvot, joka kertoi minulle, että annoin tismalleen oikeaa ensiapua, muistan ihan jokaisen hetken. Ja niin se varmasti tulee aina olemaankin. Ei tuollaista unohda. Eikä toisaalta tarvitsekaan. Eteenpäin on kuljettu jo pitkä matka tuosta hetkestä.
Tuula-mummu oli ammatiltaan ompelija. Hänen hyppysissään syntyi sekä upeita neulevaatteita että toinen toistaan upeampia ompelutöitä äitini hääpuku mukaan lukien. Vielä 80-vuotiaana hän ompeli minulle muun muassa puvun vanhojen tansseihin. Taitoa löytyi siis valtavasti ja viimeisiin päiviin asti mummun puikoilta löytyi aina jokin keskeneräinen neuletyö.
Minäkin olen päättänyt oppia ompelemaan vaatteita. Ilman kaavoja, omasta päästä, juuri sellaisia vaatekappaleita, joita olen aina halunnut vaatekaappiini. Päätin aloittaa vaikeimmasta päästä; tällä hetkellä työn alla on nimittäin juhlamekko haastavasta pitsikankaasta ommeltuna.
Projektini on ollut vireillä nyt reilun viikon ja matkan varrella on ilmennyt muutamia pähkinöitä purtavaksi. Kärsivällisyyttäni on koeteltu, kun mekkoa on purettu kerran jos toisenkin, mutta ihan hyvä siitä taitaa tulla. Ostin tarkoituksella suht edullista pitsikangasta, jos hankkeeni luhistuukin kuin pannukakku, mutta toistaiseksi tuo kaunis sinisävyinen pitsikangas on pitänyt mielenkiintoani yllä. Kaavaa minulla ei ollut, vaan lähdin työstämään mekkoa ikään kuin kimonoajatuksella, jotta koko varmasti osuu kohdilleen. En edes tiedä tulenko koskaan käyttämään valmista lopputulosta, mutta halusin kuitenkin heittää itselleni haasteen. Jos tämä onnistuu, uskallan hyvillä mielin jatkossakin tarttua haastavampiin projekteihin.
Ainakin mekkoon on ommeltuna jo nyt useita muistoja kymmenen vuoden takaa. Se (..ja ne lukuisat pikkuvirheet, jotka töistään tarkka mummukin sieltä varmasti bongaisi..) jos mikä tekee siitä ainutlaatuisen.
Leppoisaa lauantaioloa kaikille! <3