Luova tuhoaminen on käynnissä!

Käsittämätöntä, että en ole jo aikaisemmin tarttunut tämän kirjan edeltäjään, supersuosioon nousseeseen Wreck This Journal-opukseen. Kun huomasin viime viikolla, että Keri Smithin Tuhoa tämä kirja väreissä oli Suomalaisessa kirjakaupassa kantistarjouksessa, sijoitin reilun kympin tähän uuteen, koukuttavaan, harrastukseeni. Kirjan sivuilla annetaan siis ohjeita kuinka kukin sivuista tulisi tuhota ja tässä hommassa vain mielikuvitus on rajana. Kun sivun yläreunassa käskettiin ”värittää tämä sivu tahallaan punaiseksi”, väkersin kaiken maailman koukeroita ja palluroita sivulle parin tunnin ajan. Piirsin jopa joukkoon puNAISEN (get it, heh heh?). Olen aina melko tarkka piirtäjä ja jos visioni ei viivalleen toteudu, hermo menee nopeasti. Tälle sivulle läiskäisin jopa muutaman punaisen maalitahran sotkuksi tuosta noin vaan. Ja kaduin ratkaisuani hetken päästä. Ei ne nyt näyttäneet tuossa yhtään kivoilta. Varsinkin sen jälkeen, kun kurkkasin Instagramista millaisia upeita taideteoksia #wreckthisjournal kätkee taakseen.

Tosin, kirjan tarkoituksena ei todellakaan ole tehdä siitä mitään mestariteosta, vaan päästää luovuus valloilleen ja vaikka jopa sotkea vähän. Jatkossa taidankin ottaa vähän rennomman otteen opukseni kanssa ja päästää leikkimielisyyden valloilleen. Reippaasti jo tartuin saksiinkin ja käytin ohjeiden mukaisesti yhtä sivua käärepaperina kuten sivulla kehotettiin. Innolla jo odotan sitä, että ”kannan kirjan mukanani suihkuun” tai ”tiputan sen korkealta”. Mitähän Mattikin ajattelee, kun astelee kotiin juuri sillä hetkellä, kun teen yhdelle sivulle ”kielimaalausta” syötyäni värikästä karkkia.

Onkohan tämä nyt vähän liian extremetouhua tällaiselle pilkuntarkalle askartelijalle..

Luovuutta päivääsi – ehkä pieni heittäytyminen tekee vain hyvää!