.. joutuu valtavan tunnekuohun valtaan, kun lapsuusmuisto kahdenkymmenenvuoden takaa onkin jälleen konkreettisena edessä?
Hihkuin, pompin ja fiilistelin mukana, kun tuttu sininen siili jälleen hyppi televisiomme ruudulla ja muutama tunti tämän jälkeen peukalo oli niin krampissa, että ohjain oli pakko luovuttaa Matille. Miksei näin koukuttavan ihania tasohyppelypelejä enää tehdä?!
Matti täytti pyöreitä pari kuukautta sitten ja vanhempani päättivät hankkia hänelle lahjaksi legendaarisen Nintendon, josta julkaistiin syksyllä juhlaversio, Nintendo NES Classic Mini Edition. Epäonnisten sattumusten ja jonottamisen jälkeen, tilaus ei kuitenkaan koskaan saapunut perille ja lahjapaketin sisältö päätettiin vaihtaa ihan yhtä hyvään vaihtoehtoon, Sega Classic Game-konsoliin. Nintendo oli meille molemmille tuttu juttu lapsuudesta, mutta omaa Segaa ei minulla tai Matilla koskaan ole ollut. Sonic tuli tosin todella tutuksi silloin parikymmentä vuotta sitten, sillä kummitädilläni tuon siilin seikkailuja tuli tahkottua läpi ahkerasti.
Ihanan pieni ja näppäränkokoinen Sega ei vie paljoa edes tilaa, vaikkakin sen sisuksista löytyy valmiina peräti 80 peliä. Mukana paketissa oli kaksi langatonta ohjainta (toimivat paristoilla) ja kaikki tarvittavat kaapelit, jotta konsolin saa kytkettyä telkkariin. Niin mahtava lahja!
Matti oli aivan fiiliksissä, kun pelien joukosta löytyi myös Mortal Kombatit, vaikkakin viikonloppuna aikaa kului tuntikausia myös niiden pelien parissa, joissa ei ollut grafiikoista tietoakaan- tunnin pelasimme kaksinpelinä muun muassa ilmakiekkoa, sellaista peliä, jossa valkoinen lätkä vain liukui reunasta toiseen! Mukana oli myös tetriksen kaltainen palikkapeli, jonka parissa vasta aikaa kuluikin. Nykypäivänä kaikki pelit on niin viimeistä piirtoa myöten viimeisteltyjä ja hienoja, että välillä vaihtelu todellakin virkistää. Oli muuten todella hämmentävää huomata, kuinka tarkasti muistissa olikaan esimerkiksi Sonic. Muistin tismalleen monen monta maata alusta loppuun, kaikkine salakäytävineen ja ylläreineen. Matti istui suu auki vieressä, kun keräilin vakuuttavasti rinkuloita talteen ja välillä tuntui siltä, että olisin kipitellyt seikkailut läpi vaikka silmät sidottuina.
Mutta eihän pelejä voikaan tallentaa! Apua! Joudunkin nyt varmaan istumaan konsolin ääressä pari päivää putkeen, jotta saan tahkottua Sonicin läpi.
Ja siis Matin lahjahan tämä oli, mutta ihan hirveen kiva päästä siitä itsekin osalliseksi.
Sega vai Nintendo? Parhaat pelimuistot voi jakaa nyt kommenttiboksissa! ;)
